6 suosituinta pasianssipelien tyyppiä
Termiä Pasianssi käytetään usein virheellisesti viittaamaan tiettyyn korttipeliin, joka tunnetaan nimellä Klondike tai Britanniassa nimellä Patience. Todellisuudessa pasianssipelejä on monenlaisia.
Klondike on yhä pelin suosituin versio. Se oli loppujen lopuksi ensimmäinen, joka sai tämäntyyppiset korttipelit valtavaan suosioon, kun se sisällytettiin Microsoftin ohjelmistoon 1990-luvun alussa. Useat muut versiot kilpailevat kuitenkin nykyään tuosta kärkipaikasta.
Suosituimmilla pasianssipelityypeillä on paljon yhtäläisyyksiä ennen kaikkea siksi, että kaikki ne on suunniteltu vain yhdelle pelaajalle (siitä termi Pasianssi). Niiden pienet erot tekevät niistä kuitenkin ainutlaatuisia ja haastavia kukin omalla tavallaan.
1. Klondike
Klondike on pasianssin suosituin versio. Se on niin tunnettu, että yksinään käytettynä termi “Pasianssi” viittaa yleensä juuri tähän peliin. Sen alkuperä on epävarma, mutta se lienee ilmestynyt ensimmäisen kerran kultaryntäyksen aikaan 1800-luvulla Klondiken alueella Kanadassa, mistä se on saanut nimensä.
Sen valtavan suosion voi jäljittää siihen, kun se sisällytettiin Microsoftin Windows 3.0 -käyttöjärjestelmään vuonna 1990.
Pelitapa
Klondikessa käytetään 52 kortin pakkaa. Tavoitteena on järjestää kortit maittain ässistä alkaen ja kuninkaisiin päättyen tyhjille alueille, joita kutsutaan perustuksiksi.
Kortit jaetaan pelialueelle eli pelipöydälle 7 pinoon. Kaikki kortit ovat kuvapuoli alaspäin lukuun ottamatta kunkin pinon päällimmäistä. Päästäkseen käsiksi alimpiin kortteihin ja paljastaakseen ne pelaajan on rakennettava sarjoja ja siirreltävä niitä pinojen välillä. Pelipöydällä sarjat rakennetaan laskevassa järjestyksessä (kuninkaasta ässään) ja vuorottelevin värein. Vain kuninkaat voidaan siirtää pelipöydän tyhjille paikoille.
Jäljelle jääneet kortit, joita ei jaettu pinoihin, kootaan Varasto-pinoon. Ne voidaan ottaa mukaan peliin auttamaan pelaajia sarjojen rakentamisessa.
2. Spider
Vaikka Klondike on yleisesti pasianssin suosituin versio, Spider Pasianssi vie kärkipaikan kahden pakan pasianssityyppien joukossa. Se saa nimensä kahdeksasta perustuksesta, jotka pelin voittamiseksi on rakennettava, sillä hämähäkeilläkin on yleensä 8 jalkaa.
Spider-pasianssin voittomahdollisuuksien sanotaan olevan noin 1 jokaista 3 peliä kohden.
Pelitapa
Spider-pasianssissa käytetään kahta korttipakkaa. Vaikeustason mukaan sitä voidaan pelata yhdellä tai useammalla maalla. Pelipöydän asetelma muistuttaa yleisesti ottaen Klondiken asettelua: siinä on pinoja, Varasto-pino ja perustukset. Kaikki kortit ovat kuitenkin näkyvissä, ja vain valmiit sarjat voidaan lähettää perustuksiin.
Tavoitteena on rakentaa pinojen sisäisiä maasarjoja kuninkaasta ässään. Pelistä tulee huomattavasti haastavampi, jos käytössä on useampi kuin yksi maa.
Varasto-pinoa napauttamalla jokaiseen pinoon lisätään yksi ylimääräinen kortti.
3. FreeCell
Eri pasianssityyppien joukossa FreeCell Pasianssi muistuttaa eniten Klondikea (sen perusversiota). Sitä pidetään kuitenkin strategisempana versiona, sillä se edellyttää huolellisempaa ja harkitumpaa lähestymistapaa.
Se on silti yksi pasianssipeleistä, joilla on korkein ratkaistavuuden todennäköisyys. Noin 99 % sen jaoista arvioidaan olevan ratkaistavissa.
Pelitapa
FreeCellin pelitapa muistuttaa eniten Klondikea. Siinäkin käytetään yhtä pakkaa, ja kortit jaetaan 7 pinoon. Tässä pasianssissa kaikki kortit kuitenkin jaetaan, eikä Varasto-pinoa ole. Kortit ovat myös kuvapuoli ylöspäin pelaajan näkyvillä. Tavoitteena on rakentaa perustukset maittain.
Sarjat muodostetaan samalla tavalla kuin Klondikessa: perustuksissa maittain nousevassa järjestyksessä ja pelipöydän pinoissa laskevassa järjestyksessä vuorottelevin värein.
Keskeisin ero näiden pelien välillä on kuitenkin neljän tyhjän tilan olemassaolo pelipöydällä: vapaasolujen. Kortteja voi lähettää näihin soluihin odottamaan, jotta niiden alla olevat kortit vapautuvat.
Kun kortti on vapaasolussa, se voidaan ottaa takaisin peliin vain pino- tai perustussarjan rakentamista varten. Korttien vaihtaminen ei ole mahdollista.
4. Tripeaks
Tripeaks saa nimensä kolmesta pyramidin huipusta, jotka muodostuvat kortteja pelipöydälle aseteltaessa. Se tunnetaan myös nimillä Three Peaks, Tri Towers ja Triple Peaks.
Pelin kehitti Robert Hogue vuonna 1989. Hogue teki tilastollisen tietokoneanalyysin alkuperäisestä luomuksestaan ja totesi, että noin yli 90 % kaikista Tripeaks-peleistä on voitettavissa.
Pelitapa
Tässä pelissä käytetään 52 kortin pakkaa. Kortit asetetaan kolmen neljärivisen pyramidin muotoon. Jokaisen pyramidin pohjassa on 4 korttia kuvapuoli ylöspäin, kun taas muut ovat kuvapuoli alaspäin. Jäljelle jääneet kortit asetetaan Varasto-pinoon.
Pelin tavoitteena on tyhjentää pelipöytä kaikista korteista. Tämän saavuttamiseksi pelaajan on purettava pyramidit rakentamalla sarjoja korteista, joiden arvo on yhtä pistettä edellistä suurempi tai pienempi, maasta riippumatta. Esimerkiksi 4 voi muodostaa sarjan 3:n tai 5:n kanssa ja niin edelleen.
Pyramideista poistetut kortit lähetetään hylkypinoon. Tämän pinon päällimmäisestä kortista tulee seuraavan sarjan alkupiste. Kun siirtoja ei ole enää jäljellä, pelaaja voi käyttää Varasto-pinoa ja lähettää hylkypinoon uuden kortin sarjan alkupisteeksi.
5. Pyramid
Pyramid Pasianssi on saanut nimensä yhdestä pyramidin muotoisesta korttiasetelmasta pelipöydällä. Yksinkertaisesta asettelustaan ja säännöistään huolimatta se on yksi niistä pasianssipelityypeistä, joissa voittotodennäköisyys on pienimpiä.
Voitto riippuu tässä pelissä siitä, miten kortit ovat asettuneet pelipöydälle, sekä pelaajan valitsemasta strategisesta lähestymistavasta. Kun sääntöjen mukaan Varasto-pino saa käydä vain kerran läpi, voittomahdollisuudet ovat noin 1/50.
Pelitapa
Pyramid on pariutukseen perustuva pasianssipeli. Pelipöydälle asetetaan 28 korttia kuvapuoli ylöspäin pyramidin muotoon. Peliin voi ottaa vain niitä kortteja, joiden päällä ei ole muita kortteja.
Tavoitteena on purkaa pyramidi muodostamalla pareja korteista, joiden yhteissumma on 13 pistettä, maasta riippumatta (esim. 8+5=13). Tavallista 52 kortin pakkaa käytettäessä kuninkaan arvo on 13, ja se voidaan poistaa yksinään. Kuningattaret arvostetaan 12:ksi ja sotamiehet 11:ksi.
Pelaaja voi nostaa yhden kortin kerrallaan Varasto-pinosta yrittäen löytää parin pyramidin kortille. Pelin vaikeustaso määräytyy sen mukaan, montako kertaa pelaaja saa käydä Varasto-pinon läpi.
6. Yukon
Yukon Pasianssi on peli, joka on saanut vahvat vaikutteet perinteisestä Klondikesta, mutta sen säännöt poikkeavat silti merkittävästi niistä, mikä tekee siitä täysin itsenäisen ja vaikeustasoltaan korkeamman pelin.
Yukon Pasianssin tavoitteena on myös rakentaa neljä perustusta maittain ässästä alkaen ja kuninkaaseen päättyen. Säännöt korttien siirtelystä pelipöydällä ovat kuitenkin hieman haastavammat erityisesti siksi, ettei pelissä ole Varasto-pinoa eikä minkäänlaista apua.
Pelitapa
52 kortin pakka asetetaan pelipöydälle jaettuna 7 pinoon. Kaikki kortit ovat näkyvissä lukuun ottamatta pinojen pohjimmaisia kortteja, joita on 1–6 vasemmalta laskien. Varasto-pinoa ei ole.
Pinojen sisäiset sarjat muodostetaan samalla tavalla kuin Klondike-pelissä: laskevassa järjestyksessä ja vuorottelevin värein. Korttien ei kuitenkaan tarvitse olla sarjassa tai vapaita voidakseen liikkua. Ainoa sääntö on, että ne voi asettaa vain vapaiden korttien päälle. Tavoitteena on siirrellä kortteja ja paljastaa sopivat kortit nousevien maasarjojen rakentamiseen perustuksiin.
Muita suosittuja pasianssipelityyppejä
Pasianssipelityyppejä on uskomattoman paljon, eikä tähän ole laskettu edes kunkin pelin eri muunnelmia. Aiemmin luetellut viisi erottuvat selvästi eniten haettuina ja pelattuina pasianssipeleinä, mutta myös monet muut ovat nousseet pinnalle viime vuosina.
Baker’s Dozen
Tässä pelissä käytetään tavallista 52 kortin pakkaa. Kortit jaetaan 13 pinoon (leipurin tusina), kaikki kuvapuoli ylöspäin. Kuninkaat sijoitetaan aina pinojen pohjalle.
Tavoitteena on rakentaa perustukset nousevassa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Pinoissa voi siirtää vain päällimmäisiä kortteja. Sarjoja ei voi siirtää pinojen sisällä. Pelipöydän sarjoja rakennettaessa maalla ei ole merkitystä.
Forty Thieves
Forty Thieves pelataan kahdella 52 kortin pakalla. Kortit jaetaan 10 pinoon, joissa kussakin on 4 korttia (40 varasta, jotka seisovat voiton tiellä). Kaikki kortit ovat näkyvissä.
Pelipöydällä on 8 perustusta, joihin pelaajan on rakennettava maasarjoja nousevassa järjestyksessä.
Pinojen sisäisten sarjojen on oltava laskevassa järjestyksessä ja samaa maata. Pelaaja voi siirtää vain yhden kortin kerrallaan. Sarjoja ei voi siirtää. Tyhjät paikat voidaan täyttää millä tahansa kortilla.
Pelaajat saavat käydä Varasto-pinon läpi vain kerran.
Golf
Golf-pasianssi on korttipeli, joka yhdistää golfin jännityksen niihin haastaviin ominaisuuksiin, joita verkkopasianssilta osataan odottaa. Pelin tavoitteena on tyhjentää pelipöytä yhdistelemällä kortteja, joiden arvo on yhden yksikön korkeampi tai matalampi kuin edellisen.
Scorpion
Keskimäärin vain 5 prosentin voittoprosentillaan Scorpion-pasianssi on yksi haastavimmista pasianssipeleistä.
Sen rakenne noudattaa Spider-pasianssin rakennetta, ja pelaajien on rakennettava pelipöydälle täydet laskevat saman maan sarjat ennen kuin kortit voi lähettää perustuksiin. Pelitapa poikkeaa kuitenkin merkittävästi. Mitä tahansa korttia voi siirtää sen pinossa olevasta sijainnista riippumatta, mutta se voidaan asettaa vain vapaan kortin päälle.
Mielenkiintoisesti tämä liikkumisvapaus ei helpota pelaamista vaan on todellisuudessa pelin haastavin piirre.
Addiction
Addiction-pasianssi on melko tuore korttipeli, joka on jo tehnyt aaltoja pasianssimaailmassa. Sen asettelu on varsin ainutlaatuinen: kaikki kortit on levitetty satunnaisesti kuvapuoli ylöspäin pelipöydälle lukuun ottamatta ässiä, jotka on poistettu luomaan neljä tyhjää paikkaa. Säännöt ovat yksinkertaiset: pelaajien on käytettävä näitä tyhjiä paikkoja siirtääkseen kortteja ja järjestääkseen ne maittain ja arvon mukaan kakkosista vasemmalta alkaen.
Tähän liittyy kuitenkin tärkeä koukku! Kortti voidaan siirtää tyhjään paikkaan vain, jos se on samaa maata ja yhden arvon korkeampi kuin välittömästi paikan vasemmalla puolella oleva kortti.
Crescent
Crescent-pasianssi on erittäin haastava peli, joka vaatii paljon strategiaa ja hyvää muistia.
Perustukset sijaitsevat pelipöydän keskellä: toinen ryhmä alkaa ässistä ja toinen kuninkaista. Tämä tarkoittaa, että pelaajien on rakennettava sekä nousevia että laskevia sarjoja samanaikaisesti. Jäljelle jääneet kortit sijoitetaan perustusten ympärille puolikuun muotoon. Pelaajille näkyvät vain päällimmäiset kortit ja välittömästi niiden alla olevat kortit. Heidän on siirreltävä kortteja ja sijoitettava niitä pinoihin, joissa on yhtä arvoa korkeampia tai matalampia kortteja, jotta he voivat tarkastella tietyn pinon jäljellä olevia kortteja ja löytää ne, joita he tarvitsevat.
Säännöt ovat petollisen helpot, kuten jokainen pelissä onneaan kokeileva pelaaja huomaa nopeasti.
Canfield
Canfield-pasianssi koki suosionsa uuden nousun 1900-luvulla kasinon omistajan Richard A. Canfieldin ansiosta, mutta tämä korttipeli on ollut olemassa paljon pidempään toisen nimen alla: Demon Patience – pelottava mutta osuva nimi.
Yksinkertaisesta asettelustaan ja säännöistään huolimatta se ei sovi ajattelemattomille pelaajille. Se vaatii paljon strategista ajattelua, sillä perustuksia on usein peruttava tai luovutettava rakentaakseen sarjoja, jotka avaavat Varasto-pinon tai pelipöydällä kuvapuoli alaspäin olevat kortit.
Yhteenveto
Erilaisten pasianssipelityyppien sisällyttäminen Microsoftin ohjelmistoon vuosien kuluessa on myötävaikuttanut näiden korttipelien yhä kasvavaan suosioon. Klondike hallitsee niitä edelleen, mutta FreeCell ja Spider ovat valmiina haastamaan sen valtaistuimen.
Kun yhä useammat pelaajat liittyvät pasianssimaailmaan, vähemmän tunnetut pelit alkavat nousta esiin vaihtoehtoiksi nykyisen kolmikon rinnalle, mikä on yksi näiden korttipelien myönteisistä puolista. Jokainen voi löytää eri pelityyppien joukosta omaan makuunsa ja taitoihinsa paremmin sopivan haasteen.
